Eka kolumni! Otsikko lävähti mieleen kun katsoin peiliin ja mietin, että ”kyllä tässä jotain hyvää täytyy olla”. Versioni otsikosta oli ’Meidän isältä valuu enemmän räkää kuin teidän isältä’, mutta liian pitkä oli lehteen se.
Seison lounaskahvilan kassalla. Valitsen puolivalmiin salaatin. ”Mitäs kastiketta”, kysyy myyjä. Jo ennen kuin kysymys on ohi, hän on laskenut katseensa rinnuksilleni. Olen melko varma, etten kanna rintakorua tai varsinaisia arvomerkkejä.
Ennen kuin ehdin vastata, myyjä kertoo, että salaatin voi ihan hyvin syödä ilman kastikettakin.
Suussani on vika. Vaikka olen hereillä, niin ylä –ja alaleuka eivät tahdo kohdata toisiaan asiaan kuuluvalla tiiviydellä. Merkkinä tästä rintamuksessani on usein räkää tai ruokaa.
Tarkempaa syytä tähän en tiedä. Sanotaan nyt, että minulta vain putoaa! Toisaalta voisin vannoa, että anatomian oppikirjan kohdasta ”tahdosta riippumattomat lihakset”, on unohdettu huulet.
Kuluvan vuoden aikana huoleni on kuitenkin helpottunut. Perheeseemme on syntynyt esikoinen. Ja tämän lapsen suusta valuu hyvin usein ja paljon! Hän on siis isän poika. Eläköön perinnöllisyys.
Olen toki iloinen ihan isyydestäkin, mutta erityisen hienoa on kätevä syy tahraiseen takkiini. Sylissäni on leikki-ikäinen ja jojo, jolla ei voi leikkiä. Naapurin kohteliasta ”lapsilta sitä kuolaa vaan valuu” –toteamusta on niin helppo kompata.
Aiemmat selitykseni, flunssa, ristipurenta ja heinänuha, tuntuvat nyt jo kovin kömpelöiltä ja kausiluontoisilta. Vähän kuin hiihtokeskusyrittäminen Yyterissä. Ei se kanna koko vuotta.
Lopulta vaivani on enemmän henkistä kuin fyysistä sorttia. Kyse on häpeästä. Joko minä taas onnistuin sotkemaan? Tai ainakin häveliäisyydestä. Aikuinen ihminen ja ruokalista rinnuksilla, voi hyvä aika!
Meillä on kummallinen tarve selittää kaikkea. Tämä on tätä ja tuo on tuota. Sitä niin kovasti yrittää, että ei vaikuttaisi hölmöltä.
Jos jonkin elämänohjeen haluaa antaa, se kuuluu: ota rennommin. Kaikessa aavistuksen rennommin. Jos kebabit menevät rinnuksille, ei silloin haittaa, vaikka on vähän humalassa.
Lapsissa on tulevaisuus. Seuraavat 15 vuotta aion olla pienen lapsen isä. Lapsen, jolle on juuri tulossa hampaita.