Eräänä kesänä muutama vuosi sitten näin puistokonsertissa pienen lapsen, jolla oli päässään pinkit kuppikuulosuojaimet. Hän oli suloinen. Meillä ei vielä silloin ollut lasta.
Nyt meillä on. Emme ole puistossa emmekä konsertissa vaan omassa keittiössämme. Peltorit ovat minun päässäni, olin pinkki jo hetkeä aiemmin ja suloisia ovat muistot.
Poikamme on puolitoistavuotias. Hänellä on tahto ja kuuluva ääni, joita hän myös käyttää. Joskus hän syö. Saattaa käydä niinkin, että hän haluaa syödä silloin, kun vanhemmat ovat siihen varautuneet.
Edellisellä aterialla nautitun ravinnon koostumus ja määrä, edeltävästä ruokailusta kulunut aika, päiväunen laatu ja kesto, ulkoilun kuluttavuus ja välipalojen lukumäärä ovat kovaa tietoa vain typerälle aikuiselle. Isä, näytänkö minä siltä, että haluan perunaa?
Ruokailu pienen lapsen kanssa on kuin asemasota. Rintaman ylle hetkeksi laskeutunut auvoisuus saa tuntemaan, että nyt vastustajakin lepää. Vaikka kuinka tähystät ja tiedustelet, metsä on hiljainen. Kenties hän saunoo, lyö korttia tai vain veistelee tuohivirsuja.
Todellisuudessa tuo eläin on kaivanut vallihaudan selustaasi ja odottaa – kunnes sinulla on nälkä. Ryhdy syömään tai sano, että nyt on isän vuoro syödä, niin hänen hätänsä on varmasti suurempi.
Ryhdyn uuteen ravitsemisyritykseen. Jos en onnistu, en välitä, koska tiedän, että hetken kuluttua minä ja purppurat kasvoni saamme aloittaa alusta. Kuten kaikki sukulat, agliot ja oliot tietävät, ruokailu on paljon muutakin kuin energian tankkaamista. Kuten ah niin mieluisaa käsien pesua, ruokailuvälineiden tahallista ja tahatonta dippausta, lasista onkimista ja luuttuamista.
Kattaus on puoli ruokaa. Mutta jos jätät lapsen pöytään yksin, se on kaikki ja kaikkialla.
Pienlapsiperheen keittiö on työmaa, joka ei valmistu koskaan. Ruokaa joko laitetaan, syödään, yritetään syödä tai siivotaan pois koko ajan.
Ylimääräisistä, pöytään tuoduista virikkeistä voi olla apua. Katso nyt, perkele! Niiskuneidillä on nilkkakoru. Ei tulosta. Tänään saan pestä myös Muumi-kirjan.
Oma ateriointi saa jäädä pelkäksi pikaruokailuksi. Haarukallisia siellä täällä, pelkkiä istahtamisia ja alhaisen verensokerin riemujuhlaa. Lapsen mentyä yöunille vedän humalahakuisia annoksia oltermannia ja polaria.