Perheeseemme on syntymässä elokuussa toinen lapsi.
Verrattuna ensimmäisen odotusajan kohkaamiseen ensimmäiset kuusi kuukautta sujahtivat suorastaan seesteisesti. Vaimonkin tunnekuohut ja toitotukset tuntuivat jääneen ensimmäisen lapsen odotukseen.
Kunnes kesän koittaessa alkoi melkoinen pärinä. Vaimoni vaikutti ikään kuin säikähtäneen sitä raukeutta ja levollisuutta, joka meissä ja hänessä vallitsi.
Vaihtuvien tunteiden ja ristiriitaisten ajatusten esiinmarssin rinnalla Taiteiden yönkin ohjelmisto kalpeni.
Riemu, pelko, onni ja epävarmuus sekä omasta että sikiön voinnista vaihtelivat tavalla, joka sai kysymään, tietääkö tuuliviiri mitä on pyöriminen.
”Masentaa … On tämä vatsa kaunis. Pelottaa … Ihanan paksu suklaalevy … Miksi se ei liiku? Masentaa … Söin sen paksun suklaalevyn. Minkä takia? Teki vaan mieli.
Kuvittelin hetken, että nyt vaimoni menee vauhtia, joka vie pian häneltä koko toimintakyvyn. Mitä vielä!
Hormoonihuurun keskeltä kuoriutui kahden lapsen vanhemmuuteen valmistautuva superemo, joka haluaa osata, huolehtia, hallita, tietää ja pystyä kaikkeen. Ilman, että hänen tekemisiinsä puututaan.
Yrittäessäni korjata 2-vuotiaan Aaron junaa, totesin tilanteen mahdottomaksi, koska minulla ei ollut oikeankokoista meisseliä. Vaimo asteli paikalle ja kysyi epäillen; ’mistä sinä tiedät, että sen pitää olla just ristipäämeisseli?’
Juhannuksen kieppeillä kuplia oli katossa niin paljon, etten enää kestänyt. Ryhdyin maailman kriisialueilla -- erityisesti Lähi-idässä -- hyväksi havaittuun rauhanprosessin edistämiskeinoon eli hyökkäykseen.
Kokosin ponnekkaana ’minä olen isä ja monin eri tavoin tarpeellinen kuin äiti’ –listaa:
Olen suunnitellut ja valmistanut kotimme parvekelaudoituksen ja pari rahia. Osaan käyttää kompassia. Olen kehitellyt koko perheen minilomaideaa kohteena veturipuisto.
Pystyn myös yhä tanssimaan yökerhon vilkkuvaloissa. Nuorison liikkeet eivät häiritse minun askeleitani. Siitä huolimatta olen juuri vaihtanut perheellemme turvallisemman farmariauton, jossa on sattumalta myös hieman tehokkaampi moottori.
Sisälläni vallitsee siis harmonia.
Jos tietäisin, että uusi tulokas kuulee, sanoisin: ”Minä olen sinun isä ja minun kanssa sinä opit monia asioita. Isä osti äsken skootterin. Minkä takia? Teki vaan mieli.”